Sivu päivitetty 23.11.2005


 

 

Maassa maan tavalla tai maasta pois

 

Talvella 1939-40 ja kesällä 1944 suomalaiset torjuivat sankarillisesti ylivoimaisen vihollisen aseelliset hyökkäykset, joiden tarkoituksena oli Suomen liittäminen Neuvostoliittoon. Meille olisi pakotettu vieras järjestelmä, kirkot olisi muutettu varastoiksi ja maahan olisi siirretty miljoonia venäläisiä etuoikeutetuksi väestöksi. Meiltä olisi viety oikeus isiltämme perittyyn maahan ja kulttuuriin sekä valta päättää, kuinka täällä elämme. Uhka torjuttiin valtavin uhrauksin. Runsaat neljä vuotta kestäneet sotatoimet vaativat Suomelta yli 90.000 kuolonuhria. Haavoittuneita oli noin 200.000. Pysyvästi vammautuneista sotainvalideista yli 16 000 on edelleen keskuudessamme. Suuria maa-alueita ja mm. maan toiseksi suurin kaupunki menetettiin. Jälleenrakennuksen lisäksi Suomen oli asutettava 450.000 luovutettujen alueiden asukasta jäljelle jääneille alueille ja maksettava lähes ylivoimaiset sotakorvaukset Neuvostoliitolle. Tärkein kuitenkin säilyi: Itsenäisyys.

Miljoona vahvasti aseistautunutta bolshevikkia ei saanut vietyä meiltä oikeutta isiemme maahan ja kulttuuriin, mutta nyt alkaa näyttää siltä, että annamme muutaman afrikkalaisen maahanmuuttajan tehdä sen. Koulujen päätösjuhlissa lopetetaan Suvivirren veisaus, ettei vaan kenenkään uskonnollista vakaumusta loukata. Joululaulut ja -näytelmät joutavat roskakoriin. Nehän perustuvat kristinuskoon ja loukkaavat muslimilasten ihmisoikeuksia. Urheilutunnilla ei voida mennä uimaan, koska alastomuus toisten seurassa on islamin mukaan kiellettyä eikä piirustustunnilla saa tietenkään piirrellä prinsessoja. Ihmisten piirtäminenhän on islamissa kiellettyä.

Edelleen nämä vieraamme aiheuttavat ylimääräisiä kustannuksia, kun kouluruokailussa on otettava huomioon islamin määräykset. Koulujen lukujärjestykset on rukattava uuteen uskoon, kun jo muutamalle islaminuskoiselle on järjestettävä uskonnonopetusta, eikä heille saa aiheutua siitä ylimääräistä vaivaa esimerkiksi muita oppilaita hankalamman lukujärjestyksen muodossa.

Kuuluuko uskonnonopetus sitten yhteiskunnan järjestettäväksi? Uskontohan poikkeaa muista kouluaineista siinä, että se pohjautuu uskoon, kun muut aineet perustuvat tieteeseen. Toki tieteessäkin voi olla erimielisyyttä teorioista, mutta yleisesti ottaen koulussa opetettavat asiat edustavat tiedeyhteisössä yleisesti hyväksyttyjä faktoja.

Arvioitaessa uskonnonopetuksen tarpeellisuutta tulisi muistaa, että kristinusko on valtauskonto lähes kaikissa kehittyneissä teollisuusmaissa, koko Euroopassa ja Amerikassa. Länsimainen kulttuuri, sivistys ja etiikka perustuvat hyvin pitkälti Raamattuun, joka muodostaa yhdistävän lenkin koko Kristikunnan kesken. Kristinuskon tunteminen kuuluu yleissivistykseen ja sen opettaminen yhteiskunnan varoilla on siten perusteltua. Sen sijaan en oikein ymmärrä, mitä hyötyä suomalaisessa yhteiskunnassa toimimiseen ja sen ymmärtämiseen maahanmuuttajalapsi saa 9 - 12 vuoden islamin opiskelusta. Eikö juuri tälle olisi erityisen hyödyllistä oppia tuntemaan uuden kotimaansa tapoja ja kulttuuria? Uskonnonvapaus antaa tietysti vanhemmille oikeuden kieltäytyä tästä, mutta mikä velvollisuus Suomella on järjestää heidän lapselleen Suomen kulttuuriperinnölle vieraan uskonnon opetusta?

Tästä oman kulttuurimme anteeksi pyytämisestä on nyt tehtävä loppu. Tämä on meidän maamme, jossa meidän on saatava elää omien tapojemme ja perinteidemme mukaisesti. Jos tämä ei vieraitamme miellytä, he voivat vapaasti poistua. Jos lait eivät tätä salli, niitä on muutettava. Jos päättäjät eivät tätä kannata, heidät on vaihdettava.

Arto Välikangas