Kolmannen polven helsinkiläinen


   

Olen 44-vuotias kolmannen polven helsinkiläinen. Ensimmäiset 12 vuotta asuin Puotilassa ja sen jälkeen olen ollut vuosaarelainen. Kouluni kävin Puotilan kansakoulussa ja myöhemmin ala-asteella sekä Vartiokylän yläasteella ja lukiossa. Ylioppilaaksi kirjoitin vuonna 1985. Hankenilla olen suorittanut 142,5 opintoviikkoa kauppatieteiden maisterin 160 opintoviikon tutkinnosta. Asevelvollisuuteni suoritin Mikkelissä Savon Prikaatin Kranaatinheitinkomppaniassa ja siirryin reserviin alikersanttina.

80-luvulla olin osaomistajana ensimmäisessä yrityksessäni, joka toimi sähkölamauttimien maahantuojana siihen asti, kun niiden maahantuonti ja myynti kiellettiin asetuksen muutoksella. Nykyisen yritykseni toimialana on tietotekniikka-alan konsultointi ja tuotekehittely, tällä hetkellä keskitymme tieto- ja viestintäteknologiaa hyödyntäviin valvonta- ja seurantalaitteisiin ja niihin liittyviin palveluihin.

Olen ansiotyössä Alkossa, jossa toimenkuvaani on kuulunut niin myymälässä työskentely kuin tilanhallinnan, käyttökouluttajan tehtävät sekä koulutus- ja tukimateriaalin tuottaminen. Opintoihin liittyvän markkinoinnin työharjoittelun suoritin Ruotsissa yksityisessä hoitokodissa, jossa sain nähdä, mitä vanhustenhoito voisi parhaimmillaan olla.

Kolmisen vuotta sitten minulla havaittiin synnynnäinen aortan läppävika, joka korjattiin avosydänleikkauksessa asetetulla mekaanisella läppäproteesilla, jolle annettiin 250 vuoden takuu.

Omia lapsia minulla ei ole, mutta olen saanut enon ominaisuudessa seurata läheltä siskoni nyt teini-ikäisten lasten kasvua.

Politiikkaan tulin mukaan jo 80-luvulla ja toimin mm. Kokoomuksen Nuorten Helsingin Piirin hallituksen jäsenenä 1985 - 91 ja varapuheenjohtajana 1986-88. Kokoomuksen puoluevaltuuston varajäsenenä olin vuosina 1985 - 91 ja Puotilan Kokoomuksen puheenjohtajana vuonna 1993. Vuosaaren lukion johtokunnan jäsenenä olin vuosina 1987 - 88 ja Helsingin Nuorisolautakunnan varajäsenenä 1989-92.

Pysyin vielä kokoomuksen rivijäsenenä vuoteen 2004, vaikka en hyväksynytkään tapaa jolla pankkikriisi hoidettiin ajamalla yritykset ja asuntovelalliset konkurssiin sekä perinteisten isänmaallisten ja kansallisten arvojen poistumista puolueen ohjelmista.

Vuonna 2004 ryhdyin Perussuomalaisten kunnallisvaaliehdokkaaksi (80 ääntä) ja vaalien jälkeen minut valittiin Perussuomalaisten Helsingin piirijärjestön puheenjohtajaksi, jossa toimessa olen edelleen. Olin ehdolla myös eduskuntavaaleissa 2007 (321 ääntä) sekä kunnallisvaaleissa 2008 (376 ääntä), jotka osuivat päällekkäin sydänleikkaukseni kanssa. Kunnallisvaalien jälkeen olen toiminut HSL:n hallituksen, Kuntien takauskeskuksen valtuuskunnan ja Helsingin liikuntalautakunnan jäsenenä sekä HSY:n hallituksen varajäsenenä.

Merkittävimpänä kiinnostukseni kohteena on aina ollut historia. Viime aikoina olen tutustunut sukuni historiaan ja on innostavaa nähdä, kuinka sukujuuret nivoutuvat kansakunnan historiaan. Isoenoni Eljas Väyrynen, joka kaatui vapaussodassa, oli aktiivisesti valmistelemassa Suomen itsenäistymistä jo ennen sotaa jääkäriliikkeessä ja hänen serkkunsa Vilho Helanen toimi Akateemisen Karjala-Seuran johtajana. Isoisäni, Martti Välikangas, on arkkitehtinä piirtänyt mm. Puu-Käpylän ja Olympiakylän. Hänen puoleltaan sukumme vilisee historiankirjoista tuttuja nimiä vuosisatojen takaa: Horn, Tawast, Kurki, Fleming, Juusten. Iloisena yllätyksenä Suomen marsalkankin kanssa löytyi yhteinen esi-isä 1600-luvulta Frans Henrik Knorringista.

Vapaa-aikani vietän mielelläni sukumme kesäpaikassa Villingin saaressa, joskin idyllin on viimeaikoina rikkonut perämoottorien jatkuva varastaminen. Viime vuonna perämoottori vietiin kahdesti edellisenä syksynä viedyn lisäksi ja naapurien moottorit ovat kokeneet saman kohtalon. Poliisin mukaan ne viedään Baltiaan eli on tämä vapaa liikkuvuus hienoa.

Arto Välikangas