ASUMINEN JA KAAVOITUS


 

 

Tontti- ja asuntopula kaavoitettava historiaan!

Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla valitetaan tonttipulasta ja asuntojen hinnat nousevat. Hyvätuloiset veronmaksajat joutuvat muuttamaan kotikaupungistaan Sipooseen, Tuusulaan tai Järvenpäähän saadakseen haluamansa omakotitalon tai rivitaloasunnon. Mutta miten ihmeessä meillä voi olla pulaa rakennusmaasta? Kuka tahansa Itä- ja Pohjois-Helsingissä liikkuva näkee, ettei tämä voi pitää paikkaansa. Helsingissä on peltoa, niittyä ja metsää. Eikä vain puistoissa ja ulkoilualueilla. Joutomaata näyttäisi olevan vaikka kuinka paljon. Helsingissä asuu 186 neliökilometrillä 559 000 ihmistä, Pariisissa lähes puolta pienemmällä 105 neliökilometrin alueella yli 2,1 miljoonaa ihmistä. Pariisissa ei tarvita pilvenpiirtäjiä, puistoja riittää ja Eiffel-tornikin sopii joukkoon.

Rakentaa ei saa ilman kaavoitusta ja rakennuslupaa. Niistä päättävät viimekädessä meidän kaupunkilaisten kunnallisvaaleissa valitsemat luottamushenkilöt. Niukkuus ajaa hintoja ylöspäin. Niin korkeat hinnat kuin sopivien tonttien ja asuntojen puutekin ajavat ihmisiä naapurikuntiin, jonne nämä vievät myös verorahansa.

Kaupungin on välittömästi lisättävä kaavoitusta. Maata on kaavoitettava asuntorakentamiseen myös yksityiselle maalle, mikäli omistaja sitä haluaa. Kaavoittaminen ei saa perustua poliittiseen tarkoituksenmukaisuuteen, ideologisiin tavoitteisiin tai toiveajatteluun, vaan tonttimaata on oltava tarjolla kysyntää enemmän. Kaupunkilaisten on saatava valita itse asumismuotonsa eikä hintatasoa saa nostaa tavallisen palkansaajan ulottumattomiin kaupungin omilla toimilla. Pieniä asuntoja on oltava riittävästi pienituloisten, yksinelävien ja opiskelijoiden tarpeisiin.

Arto Välikangas