Kunnallisvaalit 2012 - Helsinki

Perussuomalaisten Helsingin piirin puheenjohtaja valtuustoon!

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Tavoitteet


 

Peruspalvelut ennen guggenheimeja

 
Vaikka talous kasvaa ja verojakin nostetaan, niin julkinen valta ei tunnu enää pystyvän tarjoamaan kunnollisesti edes yhteiskunnan peruspalveluita. Vanhustenhoito on osittain jopa katastrofaalisen huonossa jamassa. Koulumatkat tulevat yhä pidemmiksi, kouluruoan tasosta joudutaan tinkimään, luokkakoot kasvavat. Julkisen terveydenhoidon puolella jonot ovat kohtuuttomia ja lasten päivähoitopaikkoja voi olla vaikeaa saada. Katujen talvikunnossapidosta ei oikein voi puhuakaan ja pizzataksi tulee nopeammin kuin poliisi. Miten tähän on jouduttu? Uskoakseni tämä johtuu siitä, että kunta käyttää yhä suuremman osan rahoistaan toissijaisiin menoihin, kun pitäisi tehdä juuri päinvastoin. Helsingin tulisi keskittyä hoitamaan peruspalvelut kunnolla.
 

Säästöt byrokratiasta ja toissijaisista menoista

 
Säästöt tulisi kohdistaa byrokratiaan ja toissijaisiin menoihin. Kaiken ei aina tarvitse olla uusinta uutta eikä hienointa mahdollista. Ovathan käsin paikalleen naputetut jalkakäytävien koristereunat ympäri kaupungin tietysti hienoja samoin kuin monet muut vastaavat somistukset, mutta onko velkaantuvalla kaupungilla, jonka pitää tinkiä kaikesta, todella varaa tällaiseen? Kun muut kunnat ovat joutuneet järkeistämään toimintojaan, niin varakas Helsinki on voinut lykätä näitä välttämättömiä toimia, mutta ei se tarkoita että niitä ei olisi järkevää tehdä. Helsingissä on lisäksi menty toimintojen keskittämisessä liian pitkälle, jolloin säästöjä ei enää synnykään, vaan menot päin vastoin lisääntyvät. Tuoreen ruotsalaistutkimuksen mukaan esimerkiksi kouluruoan valmistaminen koululla tulee edullisemmaksi kuin keskuskeittiössä.
 

Ennaltaehkäisevää terveys- ja sosiaalipolitiikkaa

 
Kaupungin menoja voidaan pitkällä aikavälillä pienentää sijoittamalla ennaltaehkäisevään toimintaan. Tutkimusten mukaan esimerkiksi liikuntaan sijoitettu euroa saadaan nelinkertaisesti takaisin yhteiskunnan kirjanpidossa. Liikunta parantaa terveyttä, auttaa ikäihmisiä selviämään pidempään omatoimisesti, liikunnan on todettu parantavan koululaisten oppimista ja onhan se parempi harrastus nuorisolle kuin moni muu aktiviteetti. Jonottomat terveyspalvelut ja terveystarkastukset ehkäisisivät paljon suurempia kustannuksia, joita hoitamattomat sairaudet vaikeutuessaan aiheuttavat. Jostain syystä kuitenkin juuri näistä ennaltaehkäisevistä toimista tingitään, kun pitää säästää. Tämä on todella lyhytnäköistä.
 

Toimiva liikennejärjestelmä ilman tulleja ja rajoituksia

 
Kansainvälisesti tarkastellen Helsinki ei ole mitenkään erityisen ruuhkautunut kaupunki, eikä täällä tarvita radikaaleja toimenpiteitä, kuten ruuhkamaksuja. Kaupungin liikennesuunnittelussa on viime vuosikymmeninä pyritty vähentämään parkkipaikkoja ja luomaan punaisia aaltoja tarkoituksena vähentää yksityisautoilua. Siinä ei ole onnistuttu, mutta itse aiheutetuilla ruuhkilla on kyllä saatu lisättyä polttoaineenkulutusta ja heikennettyä ilmanlaatua, puhumattakaan aikamenetyksistä. Ruuhkissa eivät liiku bussitkaan. Liikennesuunnittelussa on pyrittävä kaikin tavoin sujuvoittamaan liikennettä. Julkisen liikenteen kilpailukykyä tulee parantaa ilman, että yksityisautoilua hankaloitetaan. Erityisen tärkeää on kehittää poikittaisliikennettä ja muuta runkoliikennettä, jolle on luotava vahvat liikennevaloetuudet ja mahdollisuuksien mukaan muusta liikenteestä erilliset käytävät, jolloin julkisen liikenteen nopeus kasvaisi.
 

Asuminen ja kaavoitus kysynnän, ei ideologioiden mukaan

 
Poliitikoilla on usein tavoitteena muokata maailma heidän omien toiveidensa mukaisesti. Helsingin rannoille on rakennettu luksusasuntoja, joiden tarkoituksena on ollut houkutella hyviä veronmaksajia kaupunkiin. Tuloksena on pula kohtuuhintaisista asunnoista samalla, kun kaupunkilaisten keskimääräinen tulotaso on laskenut. Uusien asuntojen 75 neliön keskikokotavoitteen seurauksena ei olla saatu väljempää asumista, vaan pula pienistä asunnoista. Nyt yhdyskuntarakennetta pyritään tiivistämään raideliikenteen asemien lähelle, suunnitellaan pilvenpiirtäjiä ja autottomia kaupunginosia. Toivottavasti seurauksena ei ole muuttoliike kehyskuntiin. Asuntotuotannossa pitäisi ideologioiden sijasta tuottaa sellaisia asuntoja, joihin helsinkiläisillä on varaa ja sellaisia asuinalueita, joissa helsinkiläiset haluavat asua.

Näpit irti arvokkaista metsistä ja rakentamattomista rannoista

 
Helsingistä löytyy varmasti paikkoja joihin voi vielä rakentaa, ilman että Mustavuoren ja Rastilan kaltaisia ulkoilualueita tarvitsee uhrata. Ihmisen hyvinvoinnille on tärkeää, että hän voi liikkua luonnossa. Kestävä kehitys ja arjen sujuvuus edellyttävät, että luontoon ei ole liian pitkä matka.